Lasse Vuola

Yrittäjä. Juristi. Tutkija.

Käännytyslain tahrainen jälkipyykki

Käännytyslain tausta

1. Heinäkuussa 2024 vahvistettu laki väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahanmuuton torjumiseksi (482/2024, ”käännytyslaki”) on suora vastaus Venäjän potentiaalisille hybridioperaatioille, joissa maahanmuuttajia on käytetty ja pyritään käyttämään välineinä poliittisessa vaikuttamisessa.

2. Käännytyslaki antaa hallitukselle mahdollisuuden rajoittaa kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi.

3. Laki on joutunut ankaran kritiikin kohteeksi sekä valtamedian että johtavien oikeustieteilijöiden taholta.

4. Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja on tuoreeltaan (15.8.2024) väittänyt käännytyslain todistaneen ”miten nopeasti oikeusvaltiota voi murtaa”.

5. Suomen johtavat oikeustieteilijät ovat kokeneet arvovaltatappion ja hyökänneet avoimesti perustuslakivaliokuntaa, arvostettua ja aiemmin arvostamaansa instituutiota, vastaan.

6. Esitetty kritiikki on sekä perusteetonta että asiatonta. Otan kantaa näihin seuraavassa.

Helsingin Sanomien väite oikeusvaltion murtamisesta

7. Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Anna-Liisa Kauhanen väitti kolumninsa (HS 15.8.2024) otsikossa käännytyslain näyttäneen ”miten nopeasti oikeusvaltiota voi murtaa”.

8. Kauhasen raflaava väite klikkiotsikossaan on sekä asiaton että paikkansa pitämätön. Kolumnissa ei mainita sanallakaan, että käännytyslaki sai taakseen eduskunnan 5/6 enemmistön, 167 kansanedustajan tuen.

9. Legitimiteetin ja oikeusvaltion periaatteiden kannalta käännytyslaissa ei ole mitään ongelmia.

10. Oikeusvaltio tarkoittaa, että kaikki julkinen valta toimii lainsäädännön asettamissa rajoissa, kunnioittaa demokratiaa ja perusoikeuksia sekä on riippumattomien ja puolueettomien tuomioistuinten valvonnassa (https://oikeusministerio.fi/oikeusvaltio-suomi).

11. Kauhasen kolumnin otsikon ja sisällön välillä on merkittävä ristiriita. Lain säätämisessä noudatettiin oikeusvaltioperiaatetta, kuten oikeusministeriön määritelmä edellyttää.

12. Olen Kauhasen kanssa samaa mieltä siitä, että ”repivän käännytyslakiprosessin jäljiltä Suomessa on tarve tarkastella perustuslain valvontaa ja perustuslain uudistamistarpeita.”

Oikeustieteilijöiden arvovaltatappio

13. Perustuslakivaliokunnan jäsenet ovat eri puolueiden kansanedustajia. Valiokunta harjoittaa oikeudellista harkintaa täyttäessään perustuslain 74 § mukaista velvollisuutta antaa lausuntoja lakiehdotusten perustuslainmukaisuudesta ja suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

14. Perustuslakivaliokunnan tehtävässä on kyse tyypillisestä oikeudellisesta harkinnasta, jossa punnitaan lakiehdotuksia perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden näkökulmasta.

15. Perustusvaliokunnan jäsenet ovat kansanedustajia, eivät perusoikeustuomareita. Nykyisen perustuslakivaliokunnan 16 jäsenestä neljällä on oikeustieteellinen korkeakoulututkinto, mukaan lukien puheenjohtaja Heikki Vestman (kok.).

16. Perustuslakivaliokunnan työ edellyttää kykyä vaativaan oikeudelliseen harkintaan. Valiokunnan sihteeristöllä on keskeinen tehtävä. Perinteisesti perustuslakivaliokunta on nojautunut valtiosääntöoikeuden asiantuntijoiden lausuntoihin. Suomen kokoisessa valtiossa näitä asiantuntijoita on ymmärrettävästi melko vähän.

17. Asiantuntijoiden käyttäessä suurta valtaa ilman virkavastuuta, on riski, että oikeus politisoituu jo lausuntotasolla, jolloin demokratian pyhimmän alueen huolenpito ulkoistetaan pienelle joukolle.

18. Olen kiinnittänyt tähän ongelmaan huomiota HS-kirjoituksessa: ”Perustuslakivaliokunta on ongelmallinen instituutio” (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007961914.html).

19. Käännytyslaissa perustuslakivaliokunta teki itsenäistä oikeudellista harkintaa siinä mielessä, että lausunnossa irtauduttiin merkittävästi valtiosääntöoikeuden asiantuntijoiden näkemyksistä.

20. Tämä poikkeama aikaisemmasta käytännöstä, jossa perustuslakivaliokunta on pitkälti ollut valtiosääntöoikeuden asiantuntijoiden kumileimasin, synnytti kohun ja poikkeuksellisen voimakkaita reaktioita valtiosääntöasiantuntijoiden joukossa.

21. Kaarlo Tuori tiivisti asian näin: ”Suomen uskottavuus oikeusvaltion, ihmisoikeussopimusten ja sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän puolestapuhujana on kärsinyt haaksirikon. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa politiikka on ottanut niskalenkin oikeudesta. Oikeudellisesti lausunto on kelvoton” (HS 29.6.2023, https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010522334.html).

22. Se, että erittäin arvostettu oikeustieteilijä väittää perinteisesti konservatiivisen ja arvostetun instituution, tässä tapauksessa perustuslakivaliokunnan, lausuntoa kelvottomaksi, on poikkeuksellista. En muista esimerkiksi yhtään korkeimman oikeuden ratkaisua, jota kohtaan yksikään oikeustieteilijä olisi kehdannut sanoa sen olevan kelvoton.

23. Olen lukenut perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 26/2024 vp) ja olen täysin eri mieltä Tuorin kanssa. Lausunto on perusteltu, ja siinä, kuten myös hallituksen esityksessä (HE 53/2024 vp), tunnistetaan lakiehdotuksen ristiriita Suomen perustuslain perusoikeussäännösten kanssa. Tästä syystä lakiesitys käsiteltiin perustuslain 73 § mukaisesti rajattuna poikkeuksena perustuslaista.

24. Lisäksi perustuslakivaliokunnan lausunnossa tunnustettiin avoimesti, että käännytyslain tiettyjen säännösten ristiriita Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten kanssa merkitsee kansainvälisen velvoitteen rikkomista, siitä riippumatta, missä säätämisjärjestyksessä asianomainen säännösehdotus on Suomessa käsitelty. Perustuslakivaliokunta totesi, että on ilmeistä, että sääntely on ristiriidassa palautuskiellon ehdottomuuden kanssa. Perustuslakivaliokunta päätyi siihen, että käännytyslaki ei ole yhteensopiva Suomen kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden kanssa.

25. Perustuslakivaliokunta katsoi punninnassaan, että mikäli oikeusvaltion täysivaltaisuus ja kansallinen turvallisuus ovat vakavassa vaarassa, oikeusvaltiolla täytyy olla oikeus ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka ovat vaaran torjumiseksi välttämättömiä, vaikka nämä toimenpiteet näyttäisivät olevan ristiriidassa ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Oikeusvaltiossa on tärkeää säätää laissa toimivaltuuksista, joita etukäteen arvioituna voidaan pitää välttämättöminä tällaisen vaaran torjumiseksi.

26. Perustuslakivaliokunnan perustelut ovat mielestäni uskottavat. Perustuslaki alkaa sanoilla: ”Suomi on täysivaltainen tasavalta.” Koska kyse ei ole ”aidosta” turvapaikanhausta, vaan sotaa käyvän Venäjän federaation vaikuttamisyrityksistä, voi suvereniteetin puolustaminen äärimmäisessä tilanteessa välttämättä vaatia rajattua poikkeusta kansainvälisistä ihmisoikeusvelvoitteista.

Lopputulos

27. Johtavien oikeustieteilijöiden kannanotoista jää vaikutelma, että perustuslakivaliokunta on hyvä instituutio niin pitkään kuin ne leimaavat ja siunaavat valtiosääntöoikeuden asiantuntijoiden kannanotot. Joku voisi kokea, että tiettyjen valtiosääntöoikeuden asiantuntijoiden naamiot on nyt riisuttu.

28. Jos joskus, niin nyt, on aika lakien perustuslainmukaisuuden ennakkoarvioinnin kriittiselle arvioinnille.