Lasse Vuola

Yrittäjä. Juristi. Tutkija.

VAARALLISTA TALOUSPOPULISMIA VIRHEELLISILLÄ PREMISSEILLÄ

2. Poliitikoilla on kyky vaikuttaa julkisiin menoihin, mutta velka vain kasvaa. Sen sijaan poliitikkojen kyky vaikuttaa talouteen on varsin rajallinen. Tämä johtuu siitä, että talous on monimutkainen systeemi eikä suljettu järjestelmä, jonka parametreja voi insinöörimäisesti muuttaa. Valtio ei esimerkiksi voi sisäpoliittisilla toimilla lopettaa Ukrainan sotaa, joka on yksi selitystekijä, miksi ihmiset säästävät rahaa pankkitileilleen ennätykselliseen tahtiin eivätkä kuluta.

3. Tästä talouden luonteeseen liittyvästä tosiasiasta johtuu, että talouspolitiikkaa pitäisi suunnata työnteon ja yrittäjyyden kannusteisiin – ei niinkään julkisten varojen jakamiseen yritystukien ja riskirahoituksen kautta eikä T&K-investointien kautta.

4. Talouspoliittisessa keskustelussa tunnutaan kilpailevan sillä, minkä julkisen rahoitusinstrumentin kautta kasvua saadaan luotua. Koska nykyiset verotulot eivät riitä tällaiseen valtiontalouden paisuttamiseen, tarvitaan lisävelkaa. Keskustelun lisäksi on myös tehty toimenpiteitä.

5. Nykyisen hallituksen aikana veronmaksajien riskillä tapahtuvaa rahoitusta on esimerkiksi lisätty niin suorien pääomasijoitusten kautta (TESI-lain muutos) kuin suoran lainarahoituksen osalta (Finnveralain kokonaisuudistus). Poliitikot tavoittelevat kasvua pumppaamalla veronmaksajien rahaa markkinaan.

6. Tavoite on hyvä, mutta politiikan premissit ovat väärät. Trendi on vaarallinen, vaikkakin yleiseurooppalainen. Sekä pääomasijoitusmarkkina että yritysten lainarahoitusmarkkina ovat kilpailtuja markkinoita. Kaikki julkisen vallan taholta tapahtuva ”sörkkiminen” markkinatalouteen aiheuttaa systeemitason riskejä rahoitusmarkkinoille. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on kiinnittänyt tähän asiaan varsin voimakkaasti huomiota esimerkiksi Finnveralain lausunnoissa. Markkinaneutraliteetti ei ole poliittinen mielipide, vaan kilpailuoikeudellinen perusperiaate.

7. Oikeistolaisin mahdollinen hallitus on tästä näkökulmasta tehnyt varsin vasemmistolaista, valtiokeskeistä talouspolitiikkaa. Finnvera tekee tärkeää työtä ja varmasti pyrkii parhaansa mukaan säilyttämään markkinaneutraliteetin. Finnveran toimivallan laajentaminen on poliittinen päätös, ei virkamiesten päätös.

8. Valtion sijoitus- ja rahoitusfunktion kasvattamisen asemesta tulisi miettiä markkinaehtoisia keinoja. Yksi hyvä esimerkki on perintöveron poistaminen Ruotsin mukaan. Tällä saataisiin lisäkannuste yrittäjyyteen ja maahan tulisi laajempi ”family office” -sijoituskenttä. Se on paljon terveempi tapa vaikuttaa riskirahoitukseen kuin nyt valittu valtiovetoinen malli, jossa valtio pumppaa lisää julkista rahaa kilpailtuun rahoitusmarkkinaan (joku voisi kutsua sitä sosialistiseksi valtiontaloudeksi).

9. Edes edellä mainittu Finnveralain uudistus ei tunnu riittävän esimerkiksi Keskustalle, joka haluaa paisuttaa julkista sektoria entisestään ainakin rahoituksen saralla. Vain kolme päivää ennen uuden Finnveralain voimaantuloa Keskustan Antti Kurvinen teki aiheeseen liittyvän ulostulon, jonka mukaan ”valtion roolia kasvun mahdollistajana on vahvistettava” ja ”Finnveran on voitava ottaa nykyistä enemmän hallittua riskiä, jotta se pystyy tukemaan yritysten investointeja kasvua”.

10. Aika näyttää, lisääntyykö vaarallinen talouspopulismi vaalien alla, vai keskitytäänkö merkityksellisiin teemoihin – yrittäjyyden ja työnteon kannusteisiin, joita voi tietenkin olla vaikeampi myydä kansalaisille. Talouspolitiikka vaatii vähemmän populismia ja enemmän pitkäjänteisyyttä, sääntelyvarmuutta ja institutionaalista pidättyväisyyttä – ominaisuuksia, jotka harvoin voittavat vaalikamppailuja.