Lasse Vuola

Yrittäjä. Juristi. Tutkija.

Juhlapuhe Kannuksen kaupungin itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.2025

Johdanto

1. Arvoisat juhlavieraat.

2. Idea Suomesta johti unelmaan itsenäisyydestä.

3. Itsenäisyyspäivänä on syytä pysähtyä tuon unelman ääreen.

Mitä itsenäisyys on

4. Itsenäisyys alkaa sanalla ”itse”. Sana kääntää katseen meihin suomalaisiin yhteisönä.

5. Itsenäisyys on sitä, että saamme määrätä asioistamme kansakuntana itse.

6. Itsemääräämisoikeus on kirjattu tärkeimmän lakimme, perustuslain 1 §:n 1 momenttiin. Kyseisen säännöksen mukaan ”Suomi on täysivaltainen tasavalta”.

7. Itsenäisyys on itseisarvo. Ilman itsenäisyyttä meillä ei ole muitakaan arvoja ja oikeuksia, kuten vapautta ja oikeutta elämään.

8. Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys.

9. Unelma itsenäisyydestä toteutui vuonna 1917. Se rakentui huteralle pohjalle kansan ollessa jakautunut. Väkivaltainen sisällissota jakoi kansaa, mutta itsenäisyys säilyi.

10. Vuonna 1939 unelma oli lähellä murentua. Neuvostoliitto halusi poistaa meiltä itsemääräämisoikeuden. Kansa yhdistyi. Kansa taisteli. Unelma itsenäisyydestä säilyi.

11. Itsenäisiä me emme kuitenkaan vielä olleet.

12. Olimme Neuvostoliiton ikeen alla.

13. Edes Neuvostoliiton romahtaminen ei tehnyt meistä itsenäisiä.

14. Vuonna 2012 Venäjän presidentti totesi julkisesti, että Suomen osallistuminen Islannin ilmatilavalvontaan on Suomen oma asia – NATO-jäsenyys ei ole Suomen asia. Poliitikot olivat hiljaa. Elimme edelleen suomettumisen aikaa.

15. Ulkopoliittinen johtomme oli peloissaan, mutta onneksi me rohkeat ja viisaat suomalaiset veimme Suomen lopullisesti osaksi länttä.

16. Vasta NATO-jäsenyyden jälkeen tuntuu siltä, että unelma itsenäisyydestä on täysi.

17. Itsenäisyys ei ole vieläkään itsestäänselvyys.

18. Venäjä käy täysimittaista sotaa Ukrainassa ja hybridisotaa myös Suomessa.

19. Samaan aikaan Yhdysvallat on kääntynyt sisäänpäin. On vaarallinen tie, kun bisnesmiesten intressit alkavat yhdistyä turvallisuuspoliittisiin riskeihin. Siksi meidän pitää itse pitää huoli siitä, että unelma itsenäisyydestä säilyy.

20. Puolustus nojaa kerroksiin. Unelma itsenäisyydestä on sen ytimessä ja se elää muistojen kautta.

Muistoja itsenäisyydestä

21. Elämme aikaa, jolloin joudumme kohta toteamaan, että poissa on veljet. Aika on korjannut viljaa ja sarka kynnetty on. Veteraanin iltahuuto kuullaan jossain vaiheessa viimeistä kertaa. Meidän on sisäistettävä laulun viimeiset sanat: ”Himmetä ei muistot koskaan saa.”

22. Unelma itsenäisyydestä edellyttää, että me sodanjälkeiset sukupolvet vaalimme heidän muistoaan.

23. Näiden tarinoiden kautta unelma itsenäisyydestä vahvistuu.

24. Omat muistoni kuuluvat vahvasti lapsuuteen.

25. Mummuni kertoi usein tarinaa siitä, kun hän pienenä tyttönä joutui hylkäämään kotinsa ja lähtemään evakkoon. Aikaa pakata oli vain hetkiä. Lotat antoivat ruokaa. Ei ollut hätää. Mutta kissa säikähti ja pakeni. Ei ollut aikaa etsiä, kun piti lähteä. Siinä kohdassa tarinaa mummun silmäkulmat aina kostuivat.

26. Tuokiokuva Kannuksesta. Eletään vuotta 1988. Koutosen koulun ensimmäisen luokan oppilaat ovat kokoontuneet aulaan. Villasukat suhisevat. Anna-Liisa-opettaja asettuu urkuharmonin ääreen ja alkaa säestää suosikkivirtensä 488. Anna-Liisa on ainoa, joka laulaa, koska me pojankoltiaiset olimme vaihtaneet taululle virren numeron ja kaikilla oli väärä sivu virsikirjasta auki. Anna-Liisaa se ei haitannut. Hän lauloi virren loppuun viimeistä säkeistöä myöten: ”Pienikin on tärkeä. Pienikin voi tuoda ympärilleen lämpöä, hyvää mieltä luoda.”

27. Sisällä luokassa on lämmin, vaikka ulkona oleva pakkanen paukuttaa vanhan puukoulun rakenteita.

28. Anna-Liisa kertoo meille omia muistojaan sodan ajoilta. Yksi tarina koski sitä, kuinka hänen isänsä sodasta palattuaan oli mennyt talliin. Tilan hevonen oli ottanut isännän käden suuhunsa. Hevonen oli vain pitänyt isännän kättä suussaan. Pitkään.

29. Tässä kohtaa Anna-Liisan ääni värisi.

30. Lapsuuden muistoni liittyvät laajemminkin siihen, että olen ollut onnellinen saadessani asua turvallisessa maassa sekä turvallisessa ja vapaassa ympäristössä. On vaikea kuvitella lapselle ja nuorelle parempaa paikkaa vahvistaa siipiään kuin juureva Kannuksen maaperä. Täällä oli tila hengittää, tila kasvaa, tila kehittyä.

31. Muuttaessani pois Kannuksen slogan oli ”onni joen rannalla”. Nyt se on ”juuret elämälle”. Kummatkin ovat totta. Me pois muuttaneet emme juuriamme unohda. Olemme niistä kiitolliset.

32. Itsenäisyys taitaa liittyä unelmaan siitä, että myös meidän jälkeemme jäävillä sukupolvilla on edellytykset tavoitella omannäköistä, rauhallista ja onnellista elämää ja kasvattaa lapset kuvaamani kaltaisessa turvallisessa ympäristössä.

Itsenäisyyden säilyttäminen

33. Itsenäisyyden säilyttäminen edellyttää kahta asiaa: meillä pitää toisaalta olla kyky ja toisaalta halu puolustaa tätä maata.

34. Ensinnäkin, kyky tarkoittaa kapasiteettia suojella maan rajoja. Tämä edellyttää, että hankimme rautaa rajalle. Näitä hankintoja, kuten panssarivaunuhankintoja, arvosteltiin vielä kymmenisen vuotta sitten, ei arvostella enää.

35. Maarajojen uskottava puolustus vaatii valtavasti rahaa.

36. Taloudellinen turvallisuus on rajojemme turvallisuuden edellytys.

37. Raha ei kasva puussa, eikä ikuinen velaksi eläminen ole mahdollista. Jatkuva syömävelan ottaminen on turvallisuutemme kannalta merkittävä riski.

38. Puolustuksen tarvitsema raha kerätään veroista, kun ihmiset käyvät töissä. Ahkeruus on edelleen hyve ja kaikki työ on yhtä arvokasta. Jokainen työtä tekevä tekee työtä puolustuksen eteen. Siitä muodostuu kyky puolustaa maata.

39. Toiseksi, itsenäisyys ei ole vain maa, jota puolustamme. Yhtä tärkeitä ovat arvot, joita puolustamme.

40. Jos maarajoihimme liittyvä uhka tulee idästä, arvoihin liittyen voidaan nähdä uhkia, jotka tulevat lännestä.

41. Idea Suomesta on aikanaan rakennettu kolmen peruspilarin varaan: kodin, uskonnon ja isänmaan.

42. Näitä kaikkia haastavat uudet, liberaalit arvot: perinteisen kodin malli halutaan murentaa, sekulaarisuus on arvossaan ja globalisaatio tavoiteltava asia.

43. Keskustelu arvoista on tärkeää ja tervetullutta, ja suvaitsevaisuus on tärkeä arvo.

44. Välillä kuitenkin tuntuu, että suurinta suvaitsemattomuutta kohdistuu niihin, jotka puolustavat näitä perinteisiä arvoja, ja suvaitsemattomia ovat monet, jotka haluavat haastaa perinteiset arvot.

45. Yhteiskunnan arvopohjaa ja sivistyksen astetta voi mitata yksinkertaisella tavalla. Pitää katsoa, miten lapsista ja vanhemmista pidetään huolta. Sivistystä ei mitata tutkintojen määrällä, vaan tavalla, jolla kohtaamme ihmisen.

46. Kun eläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto penäsi hiljattain, että aikuisten pitäisi ottaa enemmän vastuulleen vanhentuvien vanhempiensa hoito, alkoi kaupungeissa älämölö.

47. Esitän kysymyksen: mikä on arvopohjamme ja sivistyksemme aste, jos haluamme ulkoistaa vanhempiemme hoivan kokonaan julkiselle vallalle?

48. Täällä juurevalla Keski-Pohjanmaalla tällaiset perusasiat ovat itsestäänselvyyksiä. Lapsista ja vanhuksista pidetään huolta. Ei tarvitse kuin silmäillä Kitinkankaan alueelle ja tarkastella investointeja koulutukseen, kun nähdään, miten paljon yhteisiä varoja käytetään lasten ja nuorten hyväksi.

49. Vaikka arvot saattavat viedä meitä erilleen, on unelma itsenäisyydestä vahva liima, joka pitää meidät yhdessä.

50. Yhteistä unelmaa pitää vaalia. Sanoin ja teoin.

Mitä itse voin tehdä unelman säilyttämiseksi?

51. Haasteista huolimatta tulevaisuus näyttää valoisalta.

52. Itsenäisyys alkaa sanalla ”itse”.

53. Meidän on syytä kysyä, mitä voimme itse tehdä, jotta unelma itsenäisyydestä säilyy kirkkaana.

54. Mielessäni on kolme asiaa:

• Ensinnäkin meidän kannattaa unelmoida. Näin siksi, jotta idea Suomesta säilyy kirkkaana.
• Toiseksi meidän on syytä olla rohkeita. Aina paras tapa ei ole vain vaieta.
• Kolmanneksi meidän pitää muistaa olla kiitollisia menneille sukupolville, ja vaalia sen sukupolven muistoja, jotka raskaimman työn tämän unelman eteen ovat tehneet.

55. Kun nämä asiat muistamme, ja kun lähetys linnan juhlista päättyy, ja kun puhallamme sinivalkoisen kynttilän liekin vuodeksi sammuksiin, voimme savukiehkuroiden noustessa kaikki hiljaa mielessämme todeta: ”Meille käy hyvin”.

56. Arvoisat juhlavieraat. Hyvää itsenäisyyspäivää!