1. HS uutisoi tänään asiasta, jossa syyttäjä vaatii suojelupoliisin työntekijälle rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta, koska tämä on harrastanut seksiä virka-ajallaan virka-autossaan. Uutinen oli jotenkin huvittava, ja sitä on syytä käsitellä hieman pakinatyyliin. Ainakin minulle tulee mieleen eräs elokuvista tuttu agentti, joka on vuosien varrella kaatanut MI5 -tiedustelupalvelun virkatehtävien aikana kymmeniä naisia, eikä kukaan kyseisessä virastossa lotkauta korviaan agentin menettelylle. Suomen tiedustelussa ei ehkä olla niin moderneja.
2. Asiassa ei uutisoinnin perusteella näyttäisi olevan riitää keskeisestä faktasta eli seksin harjoittamisesta useita kertoja virka-autossa virka-ajalla. Syytteen kiistäminen näyttäisi uutisoinnin mukaan perustuvan lähinnä oikeusväitteeseen eli siihen, täyttyykö menettelyllä virkarikoksen tunnusmerkistö ja siihen että teko on joka tapauksessa kokonaisuutena arvostellen vähäinen, jolloin rikoksen tunnusmerkistö ei täyttyisi.
3. Asia on tietysti lööppitasolla mehukas; ”Salainen agentti seksipuuhissa virka-autossa”. Asia on kuitenkin oikeudellisesti pääasian osalta tylsä. Sen sijaan ainakin minua mietityttää oikeuden erikoinen ratkaisu käsittelyn julkisuudesta. HS:n uutisen mukaan oikeudenkäynti nimittäin julistettiin alkupuheenvuoroja lukuun ottamatta salaiseksi, koska käsittelyssä saattaisi tulla esiin tietoja poliisin teknisistä ja taktisista menetelmistä.
4. Oikeudenkäynnin julkisuus on merkittävä oikeudenkäyttöön liittyvä legitimiteettiperiaate, mistä voidaan vain erittäin rajoituksellisin edellytyksin poiketa. Salaiset prosessit eivät yleisesti kuulu oikeusvaltioon, mutta erittäin rajoitettujen tekijöiden käsillä ollessa punninnassa joudutaan rajoittamaan tätä periaatetta. Julkisuuden suhteen asetetaan erittäin pitkälle meneviä vaatimuksia tavallisissa rikosjutuissa (EIT: Krestovskiy v. Venäjä, 28.10.2010). Myös jutun herättämällä julkisella mielenkiinnolla voi olla merkitystä punninnassa (EIT: Shagin v. Ukraina 10.12.2009) Tässä asiassa en millään hahmota, että ”James Bondin” seksipuuhien oikeudellisessa arvioinnissa voisi tulla esiin sellaisia tietoja poliisin teknisistä ja taktisista menetelmistä, joiden perusteella käsittelyn julkisuudesta voitaisiin poiketa. Kysymys on julkisen viran haltijasta, jolloin julkisuuden rajoittamisen kynnys on entisestään korostunut. Nämä poliisin tekniset ja taktiset menetelmät eivät liittyne mihinkään SUPO:n agenttien naistenkaatometodeihin. Syytteessä ei ole kysymys siitä, että ”James” olisi vuotanut salassapidettäviä tietoja naiselle.
5. Jotenkin tulee väkisinkin mieleen, että tosiasiallinen syy käsittelyn julkisuuden rajoittamiselle saattaa olla virkamiehen suojeleminen epämielyttävimpien detaljien vuotamisesta julkisuuteen. Eihän se tietysti mukavaa olisi ”Jamesin” kannalta. Oikeudenkäynnin julkisuuden kanssa tällaisilla tausta-argumenteilla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä. Keltainen lehdistö toki odottaa kieli pitkällä yksityiskohtia Suomen ”tuplanollaseiskan” naisseikkailuista.
6. Taidanpa siis tilata päätöksen, oikeammin ratkaisun, jolla oikeudenkäynnin julkisuutta on rajoitettu. Ennen sitä ei voi esittää syvällisempää kritiikkiä ratkaisua kohtaan. Voi hyvin olla, että tämäkin asia voisi johtaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa langettavaan päätökseen, jos joku siitä valittaisi.