1. Poliisi epäilee saksalaista lintuharrastajaa Stefan Gofferejea salakatselusta, kun Gofferejen kotona kotietsintää suorittaneet poliisit tallentuivat sisätiloissa toimineeseen automaattiseen valvontajärjestelmään. Poliisi aloitti esitutkinnan salakatselusta sen jälkeen, kun Goffereje oli tehnyt ilmoituksen poliisin epäasiallisesta menettelystä kotietsinnän aikana.
2. Lähtökohta saa kulmakarvat rypistymään. Miten ihmeessä kotietsintää toisen kotona suorittava poliisimies voi ylipäätään joutua salakatselun uhriksi?
3. Rikoskomisario Joni Länsipuro kiisti jyrkästi, että kysymyksessä olisi vastaveto Gofferejen ilmoitukselle. Länsipuron HS:n (9.8.2012) siteeraaman kannanoton mukaan: ”täytyy tavalla tai toisella ilmoittaa selvästi, että joka kynnykseltä astuu, hänen tulee tietää, että siellä on kameravalvonta”. Gofferejen mukaan kylttejä on ollut ulkoaidassa, oven vieressä ja sisäovella. Länsipuro on kuitenkin jo julkisuudessa ilmoittanut, että: ”fakta on se, että nämä henkilöt, jotka siellä olivat, eivät ole tienneet”.
3A. Poliisin tehtävänä on selvittää näyttö, tuomioistuimen tehtävänä on päättää, mitä asiassa on pidettävä totena. Tällaiset kannanotot vaarantavat esitutkinnan puolueettomuuden, kun tutkinnanjohtaja pitää faktana poliisimiesten näkemystä siitä, etteivät nämä tienneet kameravalvonnasta.
************************
4. Salakuuntelua koskevan lainkohdan mukaan (RL 24:6 §) salakatseluun syyllistyy se, joka oikeudettomasti teknisellä laitteella kuvaa kotirauhan suojaamassa paikassa oleskelevaa henkilöä. Julkisuudessa esitettyjen tietojen perusteella rikoksen tunnusmerkistötekijöistä täyttyvät laitteella kuvaaminen ja se, että kysymyksessä on kotirauhan suojaama paikka. Siten teon oikeudettomuus on rikosoikeudellisessa tarkastelussa ratkaisevassa asemassa.
5. Oikeudettomuuteen vaikuttavat nähdäkseni erityisesti kaksi (2) seikkaa: poliisimiesten tietoisuus kuvaamisesta ja toisaalta poliisimiesten virkatoimen luonne kotietsinnän aikana. Jälkimmäisessä tarkastelussa on otettava huomioon myös normin suojatarkoitus ja viranomaistoiminnan merkitys asiassa.
6. Poliisien tietoisuus ratkeaa näytön perusteella. Vaikuttaa siltä, että poliisit kiistävät olleensa tietoisia kuvaamisesta, vaikka Gofferejen mukaan kuvaamisesta varoittavia tauluja on ollut siellä täällä. Mikäli tilanne on, kuten Goffereje on julkisuudessa ilmoittanut, voidaan perustellusti argumentoida, ettei hän ole ainakaan tahallaan toiminut lainvastaisesti, vaikka muut tunnusmerkistötekijät täyttyisivätkin. Tällöin Goffereje olisi rangaistusvastuusta vapaa, koska salakatselurikokseen ei voi syyllistyä tuottamuksellisesti.
7. Salakatselua koskevan normin on tarkoitus suojata kotirauhan piirissä olevia henkiölitä oikeudettomalta ja ulkopuoliselta katselulta ja kuvaamiselta. Lain esitöissä (HE 184/1999) on salakatselun osalta todettu, että ” tarkkailtavaa tai katseltavaa on kuvattava tämän yksityisyyttä loukaten”. Poliisimies, joka kotietsinnässä käyttää julkista valtaa, ei nähdäkseni ole tällaista tehtävää suorittaessaan sellaisen yksityisyyden suojan kohteena, etteikö häntä voisi tällä tavalla kuvata. Virkamies, joka sinänsä laillisin perustein rajoittaa toisen perusoikeutta tunkeutumalla tämän kotiin kaivelemaan paikkoja, ei nauti yksityisyyden suojaa. On huomioitava, että esimerkiksi virastot eivät kuulu salakatselun tunnusmerkistöön kuuluviin tiloihin. Epäillyllä tulee muutenkin olla mahdollisuus dokumentoida viranomaisen perusoikeuksia rajoittavat toimenpiteet. Eri asia voisi olla, jos virkamies tehtävän aikana joutuisi käyttämään WC-tiloja ja häntä kuvattaisiin. Tällöin kysymyksessä olisi virkatehtäviin liittymätön tilanne, joka olisi yksityisyyden suojan ydinalueella.
8. Tässä asiassa ”kärpäsestä” on mielestäni tehty härkänen. Onneksi Suomessa tuomioistuin, ei poliisi, tekee näytön arvioinin ja oikeudellisen päättelyn. Se erottaa poliisivaltion oikeusvaltiosta.