1. Italian korkein oikeus (Corte Suprema di Cassazione, ks. kuva yllä) vahvisti perjantaina julkistetussa tuomiossaan, että matkapuhelimen runsas ja pitkäaikainen käyttö aiheutti italialaiselle Innocenzo Marcolinille aivokasvaimen. Kysymys on siitä, että korvausvastuun edellyttämä syy-yhteys (conditio sine qua non) arvioitiin riittävän todennäköiseksi, ja oikeuden vaakakuppi kaatui kantajan puolelle uskottavan ja riippumattoman asiantuntijatodistelun johdosta verrattuna vastapuolen todisteluun.
1A. Suomessa tällaista ns. ylipainoperiaatetta tai ns. näyttöenemmyysperiaatetta ei näyttökysymyksissä ole tosiasiassa mielestäni ainakaan alioikeustasolla omaksuttu tietyistä Korkeimman oikeuden ohjaavista ratkaisuista (esim. KKO 1993:80) ja erittäin ansioikkaasta oikeustieteellisestä väitöskirjasta (Saranpää 2010) huolimatta. Jostain syystä vanhojen ”jäärien” kuten Lappalaisen vanhat argumentit tuntuvat painavan alioikeuksissa enemmän, vaikka argumentaation laatu ja määrä on Saranpäähän verrattuna mielestäni heikompaa. Ehkä syynä on se, ettei Saranpää ole ollut kirjoittamassa Prosessioikeus -koontiteosta, jota käräjäoikeudet tuntuvat kovin mielellään lainaavan silloin kuin tavanomaisesta poiketen vaivautuvat oikeuskirjallisuuteen tuomioissaan viittaamaan. Nähdäkseni Saranpää pystyi erittäin pätevällä pro&contra -tyylisellä argumentaatiolla osoittamaan, että juuri tämäntyyppistä näyttöharkintaa tulisi noudattaa dispositiivisissa riita-asioissa eli asioissa, joissa sovinto on sallittu.
2. Case Marcolinin faktat olivat kutakuinkin seuraavat:
a) Innocenzo Marcolini niminen yhtiön johtaja oli 12 vuoden ajan käyttänyt matkapuhelinta 5-6 tuntia päivässä vasemmalla korvallaan kirjoittaen samalla muistiinpanoja oikealla kädellään
b) Marcolinilla diagnosoitiin aivokasvain, ns. neurinoma, joka vaikutti aivohermoon (cranial nerve). Kysymyksessä ei ollut syöpäkasvain, mutta kasvain oli poistettava leikkauksella, joka vaikutti olennaisella tavalla Marcolinin elämänlaatuun.
3. Kysymyksessä ei ollut Marcolinin kanne matkapuhelinvalmistajaa vastaan, eikä työnantajaa vastaan kuten muiden ohella Aamulehti uutisoi 22.10., vaan INAIL:ia vastaan, joka on ymmärtääkseni italialainen työntekijöiden vakuuttaja. INAIL oli kieltäytynyt korvauksista sillä perusteella, ettei kysymyksessä ollut työperäinen sairaus. Marcolini oli eri mieltä ja vei asian oikeuden ratkaistavaksi.
3a) Suomessa ammattitaudeista säädetään ammattitautilaissa (1988/1343), jonka mukaan ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka työ- tai virkasuhteen perusteella tai maatalousyrittäjänä suoritetussa työssä todennäköisesti on pääasiallisesti aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä.
4. Italian korkein oikeus arvioi näytön siten, että tieteellinen näyttö kanteen tueksi oli uskottavaa. Erityistä huomiota Italian korkein oikeus kiinnitti siihen, että esitetty asiantuntijatodistelu ja erityisesti ruotsalaisen Lennart Hardellin tutkimus (Orebron yliopisto) oli matkapuhelinvalmistajista riippumatonta – toisin kuin monet muut asiasta tehdyt tutkimukset, joita ovat rahoittaneet matkapuhelimia valmistavat tahot. Tapauksen erityispiirteistä korkein oikeus nosti esiin, että Marcolinin puhelimenkäyttö oli myös ollut poikkeuksellista verrattuna normaaliin työkäyttöön. Olen muuten ainakin itse tähän mennessä ollut siinä käsityksessä, ettei tieteellinen näyttö matkapuhelimen käytön vaikutuksista solutason toimintaan ole vakuuttavaa suuntaan tai toiseen.
5. Luulen, että kysymyksessä oli tietoinen ovela ja menestyksekäs asianajostrateginen valinta viedä asia vakuuttajaa vastaan. Tällä keinolla Marcolinin asiamiehet välttyivät taistelemasta matkapuhelinvalmistajaa vastaan, joka olisi tähän asiaan palkannut maailman parasta juridista ja lääketieteellistä osaamista pohjattomalla kassalla. Ihmettelen, etteivät matkapuhelinvalmistajat ole tehneet ns. väliintuloa prosessiin, joskaan en tiedä onko se Italiassa edes mahdollista. Jatkoa lienee luvassa niin Marcolinin kuin muidenkin vastaavassa asemassa olevien kanssa. Vaikka syy-yhteys ja sen adekvaattisuus ratkaistaan tapauskohtaisesti, antaa ratkaisu aivokasvaimiin sairastuneille hyvät eväät uhitella jatkossa ylikansallisia matkapuhelinjättejä vastaan vastaavissa tapauksissa. Ratkaisu voi olennaisella tavalla muuttaa pelin henkeä ja matkapuhelinvalmistajien strategiapositiota tulevissa oikeusprosesseissa ja muutenkin. Erityisesti Yhdysvalloissa epäilen, että suuret joukkokannetoimistot kuten Lieff Cabraser Heimann & Bernstein pohtivat keinoja sopivan pilottitapauksen ja asiakaskunnan löytämiseksi. Yhdysvaltojen oikeusprosesseissa on muuten sellainen vinha puoli, ettei hävinnyt osapuoli joudu maksamaan oikeudenkäyntikuluja, jotka voivat tällaisissa prosesseissa nousta tähtitieteellisiin summiin -kuten myös vahingonkorvaukset ja rangaistusluontoiset (punitatiiviset) vahingonkorvaukset.
6. Case Marcolinilla on vähintääkin sellainen seuraus, että matkapuhelinvalmistajien Legal -yksiköissä varmasti mietitään kuumeisesti tapauksen potentiaalisia heijastevaikutuksia yhtiöiden viestintään ja esimerkiksi erilaisten (tuote)vastuuta rajoittavien keinojen sisältöön ja laajuuteen. Ainakin suomalaisten juristien muistissa on esimerkiksi ns. tupakkaoikeudenkäynti (KKO:2001:58) ja sen oikeusohjeet. Tapauksen huolellisesti lukemalla voi hakea analogioita ja tehdä loogisia päätelmiä siitä, miten riskiä kannattaa tässä tapauksessa jatkossa hallita. Ainakaan ei kannattane aktiivisesti pyrkiä mainostamaan, ettei matkapuhelimista voi aiheutua terveyshaittaa. Mielenkiintoista on seurata, mitä tällä rintamalla tapahtuu jatkossa.
*********************
ps.
7. Teoriassa vastaavilla faktoilla ja näytöillä ajettu asia pitäisi ratkaista samalla tavalla myös Suomessa. Olen kuitenkin lähes varma siitä, ettei Suomessa ainakaan vakuutusoikeus koskaan ratkaisisi vastaavaa asiaa sairastuneen työntekijän hyväksi. Korkein oikeushan kumoaa vakuutusoikeuden tuomioita sillä vauhdilla, että tähän asiaan vihkiytyneen osaston perustaminen tulee kohta ajankohtaiseksi, ellei meininki muutu (ks. esim. KKO:2011:44).