1. Jo oikeustieteen johdanto-opinnoissa opiskelija oppii oikeusjärjestyksemme kulmakiven: Perusoikeuksia voi rajoittaa vain laintasoisella säädöksellä. Tähän liittyy kielto delegoida perusoikeuksien rajoittamista koskevaa toimivaltaa lakia alemmalle säädöstasolle.
2. Perustuslain 12 §:n mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla.
3. Asianajajan sananvapauden käyttämisestä ei ole erikseen laintasoisella säädöksellä säännelty. Tästä huolimatta Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunta, joka käyttää valvontatyössään perustuslain tarkoittamaa julkista valtaa, antaa jatkuvasti vakaviakin kurinpidollisia seuraamuksia asianajajille näiden julkisuudessa esittämistä lausunnoista johtuen. Ratkaisuilla voi pahimmillaan olla haitallinen vaikutus asianajajan oikeuteen harjoittaa ammattiaan.
4. Valvontalautakunnan asianajajan sananvapautta rajoittavat ratkaisut perustuvat asianajajaliiton valvontalautakunnan 15.1.2009 vahvistamiin tapaohjeisiin ja erityisesti kohtaan 3.5, jonka mukaan asianajajan on asianajotoiminnassaan ja muutekin vältettävä kaikkea, mikä saattaa alentaa asianajajakunnan arvoa tai vähentää luottamusta asianajajakuntaan.
5. Maallikkokin ymmärtää, että 1+2+3+4 tarkoittavat sitä, että valvontalautakunnan sananvapautta rajoittavissa ratkaisuissa rikotaan perustuslakia. Keskustelin aiheesta aikanaan valvontalautakunnassa toimineen jo edesmenneen asianajaja Aarno Arvelan kanssa, joka ilmaisi asian niin, että ”kieltämättä asiaan sisältyy tällainen rakenteellinen ongelma”.
6. On huomioitava, että korkein oikeus ei ole antanut yhtään ratkaisua, jossa se olisi ottanut kantaa tähän perustavaa laatua olevaan ”rakenteelliseen ongelmaan”. Sillä olisi ollut tällainen mahdollisuus ratkaisussa 2009:10, mutta korkein oikeus tyytyi tarkastelemaan vain aineellisoikeudellista puolta, eli sitä, oliko asianajaja rikkonut ammattikunnan ohjeita. Julkistetun ratkaisun perusteella vaikuttaisi siltä, ettei valittaja ollut vedonnut siihen, että julkisen vallan käyttämiseen perustuva sananvapauden rajoittaminen ei voi perustua ammattikunnan ohjeisiin, vaan sen olisi pitänyt perustua lakiin.
7. Edellä sanotussa ratkaisussa ei ollut kysymys sananvapauden ydinalueesta, johon kuuluu oikeus esittää mielipiteitä tiedotusvälineissä. Jokin aika sitten julkisuudessa käsiteltiin tapausta, jossa asianajaja oli Norjan tragediaa kommentoidessaan sanonut HS:n haastattelussa muun muassa että: ”Näissä tapauksissa asianajajan kuuluu katsoa, ettei hullu koira pure lisää.”
8. Valvontalautakunnan mukaan lausunto saattoi alentaa asianajajakunnan arvoa tai vähentää luottamusta heitä kohtaan. Rikoksesta epäillyn rinnastaminen hulluun koiraan saattoi lautakunnan mukaan antaa väärän kuvan siitä, miten rikoksesta epäiltyjä puolustavat asianajajat suhtautuvat päämiehiinsä. Tapaus sai voimakkaasti julkisuutta, ja asianajaja sitä myötä runsaasti negatiivista julkisuutta.
9. Asianajajan kommentointi oli tapahtunut nimenomaisesti sananvapauden ydinalueella, mielipiteitä julkisuudessa esitettäessä. Nähdäkseni sanotussa tapauksessa asianajajan perusoikeutta on rikottu räikeästi ja tavalla, joka on aineettoman vahingon lisäksi saanut aikaan aineellista vahinkoa negatiivisen julkisuuden johdosta. Viimeistään EIT napauttaisi Suomen valtiota vastaavassa asiasta, mutta todennäköisesti se jäisi jo KKO:n seulaan, kun kysymyksenasettelu koskisi Arvelan sanoja lainatakseni ”rakenteellista ongelmaa” eikä vain aineellisoikeudellista kysymystä.
10. Edellä sanotusta epäkohdasta johtuen asianajajaliiton valvontalautakunta voi jopa erottaa allekirjoittaneen asianajajaliitosta, jos blogissa esittämäni mielipiteet saattavat alentaa asianajajakunnan arvoa tai vähentää luottamusta asianajajakuntaan. Ammattititteli AA tarkoittaa siten sitä, että on oltava kieli keskellä suuta aina kun sen avaa.
11. Kaksi asiaa ovat mielestäni huolestuttavia: Ensinnäkin, asianajajaliitto rikkoo ratkaisukäytännössään perustuslakia ja oikeusjärjestyksen perusteita, jolloin itse asiassa lainvastainen käytäntö eli heikkotasoinen lainsoveltaminen, on omiaan heikentämään luottamusta asianajajakuntaan. Toiseksi tämä ”rakenteellinen ongelma” on omiaan vaientamaan asianajajia, jotka koulutuksensa ja kokemuksensa puolesta voisivat hyvin toimia lain puolustajana – myös käräjätuvan ulkopuolella.
Ciceron sananvapautta ei ollut rajoitettu.