1. Tappelut kuuluvat jääkiekkoon ja niistä harvoin suoritetaan edes esitutkintaa. Vaikka jääkiekkotappelu täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön, on teko pääsääntöisesti loukatun suostumuksen vuoksi rikosoikeudellisesti merkityksetön. Kaikki saavat halutessaan ottaa mittaa toisistaan sääntöjen puitteissa – kuten nyrkkeilyssä.
2. Joskus rajat ylittyvät. Nyt ne ovat ylittyneet räikeästi. Julkisuudessa käsitellyssä tapauksessa Semir Ben-Amor rusikoi kaikkien tietämän leijonalegendan Ville Peltosen tavalla, joka on poikkeuksellisen raaka ja väkivaltainen -jopa jääkiekossa. Video tilanteesta on nähtävissä muun muassa tästä. Urheilussa on perinteisesti pyritty kaikin keinoin välttämään, ettei urheilun sisäisiä asioita ratkottaisi yleisissä tuomioistuimissa. Mielestäni on hyvä, ettei pahimpia ylilyöntejä ratkaista vain urheilun sisäisissä ”oikeusturvaelimissä”.
3. Jääkiekkopiireissä heräsi välittömästi tapahtuneen jälkeen kysymys, miksi Ben-Amor pelasi tavanomaisesta poiketen ylivoimaa. Johtopäätös ”lätkäpiireissä” oli nopea ja selvä: kysymys oli tietoisesta teosta, eli ns. ”käskytysestä”. Alkuperäisen videon perusteella laji-ihmiset päättelivät, että Ben-Amorin tarkoituksena ei ollut mikään muu kuin rusikoida Peltonen. Ylivoimalla ei ole ylipäätään mitään järkeä ryhtyä hakkaamaan toista pelaajaa, kun se aika on syytä käyttää maalintekoon. Tulehtuneet välit voidaan selvittää tasakentinkin, jolloin joukkue ei kärsi.
4. Käskytysepäily vahvistui, kun Ilta-Sanomat oli saanut hankittua julkaisuoikeudet tallenteeseen, jossa oli kuvattu Jokerien vaihtopenkkiä juuri ennen kuin Ben-Amor hyppää kaukaloon. Jos IS:n litterointi tapahtumasta on oikea, ja äänten takana ovat joukkueen toimihenkilöt, ei käskytyksestä ole mitään epäselvyyttä, vaan kysymyksessä on tarkoin suunniteltu teko. Litteroinnin mukaan Jokerien vaihtopenkiltä:
– ylivoimalla on erikseen noteerattu, että ”Nyt menee Vil…”
– ylivoimaa normaalisti pelaava Mustonen oli jo mennyt kaukaloon, kun kuuluu huuto ”Muse (Mustonen) jää! Muse jää!”
– Mustonen kääntyy takaisin ja tilalle hyppää Ben-Amor, joka ei normaalisti ylivoimaa pelaa.
– Ben-Amorin kiivetessä kentälle kuuluu ”Tapa se!”
– Heti perään kuuluu ”Tapa se kusipää!”
IS:n ääniasiantuntijan mukaan ensimmäinen, toinen ja viimeinen huuto kuuluvat samalle henkilölle.
5. Huippujuristi Henry Saleva, jääkiekkomiehiä itsekin, ilmoitti julkisuudessa, että teko täyttää melkein jopa törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön, kun se kohdistuu lopussa puolustuskyvyttömään uhriin. Saleva ilmoitti heti tuoreeltaan – rohkeasti ja ennen kuin IS oli uutisoinut äänitallenteesta – epäilevänsä käskytyksen tulevan vaihtopenkin tapaa. Salevan kannanottojen vahvuuteen saattaa vaikuttaa osaltaan se, että ”Helge” on itsekin stadin jengin miehiä pelaten HIFK:ssa aikanaan kolme kautta. Toisaalta Saleva kokeneena jääkiekkoilijana tietää pelin hengen ja siihen liittyvät yleiset kokemussäännöt.
6. Kysymyksessä on merkittävä urheilu(rikos)oikeudellinen ennakkotapaus. Pidän mahdollisena, että tapaus etenee aikanaan korkeimpaan oikeuteen asti. Erityisen vivahteen asiaan tekee ”käskyttäminen”. Rikoslain mukaan yllyttäjä tuomitaan yllytyksestä rikokseen kuten tekijä.
7. Toinen erityispiirre on se, että Ben-Amor on työntekijäasemassa velvollisen noudattamaan työnantajansa edustajan ohjeita ja määräyksiä (tässä asiassa epäilyn mukaan rusikoida Peltonen, joka jostain syystä oli Jokereiden penkillä saanut ”kusipään” leiman, ja ansaitsi Jokereiden mielestä ”rangaistuksen”). Jääkiekosta ymmärtävät tiedostavat sen, että tuollaisessa miehisessä lajissa yksittäisen pelaajan mahdollisuus kyseenalaistaa esimiehensä käsky on varsin rajallinen ja lisäksi kasvojen menettämisen pelko joukkueen sisällä suuri. Ben-Amor on ollut työoikeudellisen positiivisen velvoitteen (”noudata työnantajan määräystä”) ja rikosoikeudellisen sekä lajin sääntöjen negatiivisen velvoitteen (”älä pahoinpitele toista”) ristipaineessa, ja valinnut sen, jonka todennäköisesti 9/10:stä pelaajasta vastaavassa tilanteessa valitsisi.
8. Käskyttäminen lajikulttuuriin liittyvänä seikkana on lajista ymmärtävien piirissä ns. notorinen eli yleisesti tunnettu seikka. Jos seikka on yleisesti tunnettu, siitä ei tarvitse esittää todistelua. Nyt on kysymyksessä kuitenkin ns. erityinen elämän kokemussääntö, mistä voidaan, ja on syytäkin esittää todistelua. Aiheesta on kirjoittanut muistaakseni muun ohella Mika Huovila. Käräjäoikeuden kokoonpanossa ei välttämättä ole yhtään henkilöä, joka seuraisi jääkiekkoa ja tuntisi sen erityisiä kokemussääntöjä eli lajikulttuuria. Ben-Amorin puolustus joutuu aikanaan hankalaan tilanteeseen, kun sen kannattaisi mahdollisimman painottaa tätä linjaa, mutta samalla strategia tulisi osoittaneeksi sormea työnantajaa vastaan, mikä on hankala tilanne edelleenkin Ben-Amorin kannalta. Hankala on asianajajankin asema, jos tehtävänä on samaan aikaan puolustaa Ben-Amouria täydellä teholla, mutta kohdella Ben-Amorin työnantajaa (ja mahdollisesti myös laskun maksajaa) silkkihansikkain.
9. Rikosoikeudellisesti voi olla, että Ben-Amorin tekoon sovelletaan jopa lieventämisperustetta, koska rikoksen tekemiseen on – epäilyn osoittautuessa todeksi – vaikuttanut huomattava painostus, uhka tai muu sen kaltainen seikka (RL 6:1.1). Kohtuullisuusperusteena saatetaan puolestaan ottaa huomioon huomattavan pitkä pelikielto.
10. On siten mahdollista ja jopa todennäköistä, että käskyttäjät saavat ankaramman rangaistuksen kuin itse tekijä, jos yllytys katsotaan näytetyksi toteen. Rangaistus on mitattava siten, että että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen (RL 6:4). Jonkinlainen näppituntuma on, että jäällä makaavan uhrin pään hakkaaminen nyrkeillä näissä olosuhteissa on teko, josta ei välttämättä vain sakkorangaistuksella selviä, kuten kokenut rikosjuristi Saleva ilmaisi.
ps. Korkein on antanut jääkiekkoväkivallasta ainakin kaksi ennakkotapausta. Tapauksessa KKO:1997:129 pelaaja tuomittiin pahoinpitelystä tämän lyötyä toista pelaajaa niskaan poikittaisella mailalla pelin ollessa käynnissä. Olennaista tapauksessa oli perustelu siitä, että pelaaja oli ”pelitilanteessa ylittänyt jääkiekolle tavanomaisen rajuuden ja voimankäytön rajat”. Tapauksessa näyttäisi olleen kysymys spontaanista teosta, mistä ei vaikuttaisi Ben-Amorin tapauksessa olevan ollenkaan kysymys. Viitatussa tapauksessa pelaajalle määrättiin rangaistukseksi 25 päiväsakkoa. Tapauksessa KKO:1996:74 pelaaja huitaisi jäällä maannutta vastapuolen pelaajaa mailalla päähän 2-3 sekunttia sen jälkeen, kun erotuomari oli viheltänyt pelin poikki. Rangaistus oli 30 päiväsakkoa. Nyt kysymyksessä oleva asia eroaa erityisesti teon suunnitelmallisuuden osalta niin, ettei näitä tapauksia voitane asettaa pohjaksi rangaistuksen mittaamisessa. Ennakkotapausperusteisen asiasta tekee kuitenkin erityisesti käskyttäminen, jollaista KKO ei ole käsittääkseni ratkaissut. Yllyttämistä koskevia ratkaisuja on toki useita.